Heidi Ahlbergin Haastateltavana

Äärettömän otettuna sain kunnian olla Heidi Ahlbergin uuden blogin ensimmäinen haastateltava.

Heidi oma urheilijan tausta on hieno, Ringeten maajoukkueringissä 6 vuotta ja saavutuksena 2010 MM-kulta. Samassa turnauksessa joukkueen arvokkain pelaaja ja All Star maalivahti. Lisäksi palkintokaappia komistaa SM Hopea ja SM Pronssi.

Hän blogissaan haastattelee ihmisiä jotka toimivat oman urheilunsa jälkeen urheilun parissa työkseen ja tuoden aivan uuden näkökulman mahdollisuuksista aktiivisen urheilijan polun jälkeen.

Lue haastattelu: haaveenaurheilustaammatti.blogspot.fi

web new life

Sinä Valitset.

 

Pysähdytkö risteykseen

Tittidii, alkulämppä autossa penkin lämmitin päällä, musiikki täysillä ja hymy korvissa. Se fiilis kun saa itse vetää nuttua niskaan ja kirmata kentälle. Vaikka tiedän, “kirmaaminen” on vain omassa mielessäni oleva fiilis, ulospäin näyttää ehkä enemmän norsulta lasikaupassa.

Mitä muuttuu kypärän sisällä kun on oma vuoro astella kentälle? Se sama fiilis kuin silloin joskus, mutta näin harraste asteella, rennommin. Nauru raikaa ja olen se sama kopin “pölhö” (oman mielenterveyden vuoksi pidän “” merkit pölhö sanan ympärillä). Joukkue on täynnä konkareita eikä valmentajaa tarvita vaan sulassa sovussa jokainen diesel käynnistyy omassa tahdissaan ja vaihdotkin sujuvat kuin luonnostaan – jostain syystä.

Liikunnan ilo, se on täysin sitä. Mahtava kuulla kuulumisia ja välillä miettii, “joo, tälläinen mä olenkin” kun kiire ja arjen vaatimukset eivät paina päälle.

Mihin kadotamme välillä tekemisen ilon? Teemmekö asioita koska ajaudemme niihin vai voisimme vaihtaa askelmerkit haluamaamme suuntaan. Riippumatta siitä onko kyse harrastuksesta vai jostain arkisesta asiasta. Onko helpompi välillä tehdä sitä arjen tuttua juttua kuin pysähtyä risteykseen.

Jos pysähdyt, voit valita haluatko muuttaa jotain. Jos et halua, hienoa! Jos haluat, Hienoa! Ei ole oikeaa vastausta, mutta pysähdyksen jälkeen tiedät mihin menet, et vain liuù muiden mukana.

Toivonkin jokaisen löytävän arjestaan sen fiiliksen, ettei tarvitse odottaa lomasta lomaan vaan jokainen löytää oman “pölhön” arkensa ja hetkensä. Minulle se on paljon muutakin kuin nuttu niskaa,mutta siellä se ehkä tulee selkeimmin esiin.

Alla yksi otteluraporteistamme. Joka pelistä joku pelaaja kirjoittaa oman näköisensä otteluraportin. Siinä yleensä sivutaan sen pelikerran fiiliksiä ja koppijuttuja. Alla omani keväältä 2014 (muiden tekstejä en uskalla julkaista tekijäoikeuksien valossa J), jotta hieman pääset mukaan “ pölhöön” tunnelmaan.

Mahtavan pölhöä viikkoa kaikille <3

web karhu-kissat

Vanha Karhu-Kissojen joukkueen jäseniä, olemme pelanneet jo vuosia sitten samassa nutussa. Kuvassa Tuire Havia (vas.), Merita Bruun, Katja Pasanen, Senna Nokkosmäki, Anu Tikkanen ja Paula Sjöblom (edessä).

Otteluraportti 23.3.2014

Kuulen kyllä, Kuulen kyllä”

Meillä kaikilla on oma rooli joukkueessa ja nakki tarinasta viuhahti allekirjoittaneelle. Ennen pelin alkua oli muutosten aika: Senna, joka mielellään katselee viereisen kentän peliä oman pelimme aikana, jätettiin kokoonpanosta ja pestattiin try outille vastajoukkueen maalivahti Bea (tai PA kuten Tikitikkanen suomensi ja kannusti). Toinen muutos oli kun Sale päätti tehdä “tietyn iän perinteiset” ja vaihtoi pakkiparinsa nuorempaan…. tarkoittaen allekirjoittaneen olevan jätetty osapuoli.

 Koska kuitenkin pelaajia niukasti, ei minua voinut laittaa vastustajan maalin taakse maalituomariksi, niin… Mairen tiukoilla ohjeilla (mm. “älä käänny ennen kuin laita tulee vastaan” ja “lapa jäässä” ), puin päälle Suomen Mestaruus housut, Olympiamitalistin pelipaidan ja Maailmanmestarin kypärä — laitettiin minut kakkoskentän laidaksi, uhreina Heli ja Jasu.

 Kuten pelissä yleensä, jotkut tekee maaleja ja jotkut ei. Kuka niitä pelissä teki, niin en ihan kaikkia muista… kun olin joko menossa neuvojen mukaan kohti laitaa tai kasassa maalin edessä, sen tiedän ettei Tikkanen-Pasanen-akseli ainakaan, keskenäisestä skabastaan huolimatta. Muutaman sain kuitenkin todistaa läheltä kuten Helin -0 – kulmasta tehty maali sekä Kaisan ja Jasun yksilösuoritukset. Taisi Sanekin tehdä, Eve tietenkin (eikös?)… kukakukakuka muu muka….

 Vaikkei kukaan tällä kertaa yltänyt samanlaisiin yksilösuorituksiin ja vastustajan vaihtoaition vierailuihin kuin Tuire edellisessä pelissä, niin nähtiin muutama huikea suoritus kun Maire hyvien syöttöjen lisäksi ehti kouluttamaan vastustajaa, Riikka paikkaamaan pakkeja, Sale kävi rysäyttämässä päätyluukun auki ja pelaili yksin kahta pakkia Anun hyökätessä …. Kaisa ystävällisesti antoi myös hieman lämpöä omalle maalivahdille toiseen päähän tehtyjen maalien lisäksi, ystävällistä eikös….

 Ei tässä varmaan muuta, oli kiva olla jälleen mukana (puheistanne huolimatta) … ai niin peli päättyi 2-13 tai jotain…kolmas erä loppui juuri kun dieselit pääsi erätauon jälkeen taas käyntiin ajassa 9.34 tms… päätetään raportti siis pelin tunnusbiisiin; Nopsajalan “Lupaan olla sun” 

Tässä K.Pasanen, Helsinki

 

Ammattina valmentaminen

Olen saanut nyt toista kautta olla enemmän mukana ammattimaisessa valmennuksessa, eniten miesten jääkiekossa, mutta myös muissa lajeissa. Olen todella nöyrä ja kiitollinen mahdollisuudesta, samalla kun pyrkii auttamaan muita, oppii myös itse lisää. Tällä kaudella on ollut myös mahdollisuus haastatella eri urheilujohtajia valmentajuudesta, johtamisesta, urheilusta yleensä. Palaan näihin paremmin muissa kirjoituksissani.

Urheilulehden 8/2015 Kupila osan kirjoituksessa toimittaja mietii asennetta. Asenne on myös ollut näillä kuluvalla parilla kaudella uskollisesti mukana ja voin ylpeänä sanoa, että jokainen valmentaja jonka kanssa olen projektissa työskennellyt, on hienolla asenteella mukana. Kaikilla on ollut myös nöyryys ja halu kehittyä valmentajana.

Peliitat, kuva:Kiia Aha

Peliitat vaihtopenkki tammikuun pelissä. Kuva: Kiia Aha

 

Peliittojen päävalmentajan Lauri Merikiven tekemistä on ollut ilo seurata ja kokonaisvaltaista huomiointia kokonaisuuden sekä yksilön kehittämisen eteen. Samalla tavoin alku kaudella oli hienoa seurata TPS päävalmentajan Kai Suikkasen ja  valmentaja Riku-Petteri Lehtosen kokemusta ja yhteistyötä joka päiväisessä arjessa, vaikka kokemusta on paljon, myös nöyryys ja halua kehittyä löytyi sielläkin. Viime kauden Jokipoikien pääkäskijä ja tämän kauden TPS organisaatiossa vaikuttanut Mikko Haapakoskella on keskeisenä yksilön kehittäminen sekä vastuu pelaajan omasta tekemisestä. Kaudella 2013-2014 Peliittojen päävalmentaja ollut ja nyt Sport valmentajana toimiva Petri Karjalaisen isoja oppeja karismaattinen puhuminen ja kannustaminen sekä pelaajilta saadut positiiviset palautteet hänen yksilön huomioimisesta urheilijan arjessa. Kaikki kokemukset  ovat olleet hienoja, omaakin ajatusmaailmaa laajentavia kokemuksia.

Yksi isoimmin arjen raadollisuutta on avannut Kärpät B joukkueen arki ja yhteistyö joukkueen päävalmentajan Ari Näykin kanssa. Jatkuva tasapainoilu urheilun, opintojen, matkustamisen sekä palautumisen kanssa kilpaurheilussa on saanut ajattelemaan kokonaisuutta kokonaan eri tavalla. Jos jostain yhteistyöjoukkueesta on todella ylpeä niin näistä nuorista herrasmiehistä. Näykin tiimin kannustava ja samalla urheilijan tielle opettava valmennustyyli, kannustavan vaativa tekeminen, jossa huokuu kokemus.

Marraskuussa kun astuin ”uusien lajien” maailmaan niin oli ilo huomata saman asenteen olevan myös siellä. On ollut hienoa seurata Miesten korisliiga joukkueen, Helsinki Seagullsin päävalmentajan Mikko Larkaksen sekä salibandy joukkue SSV:n A-junioireiden päävalmentaja Marko Vaittisen valmentajuutta. Kaikki nämä kuukaudet ovat vahvistaneet, että lajirajojen rikkominen ja toisilta oppiminen on todella kannattavaa ja yhteistyössä on varmasti tulevaisuudessa kasvava voimavara.

Koko tämän astinen matka on jo todistanut, meillä on äärettömän hienoja toimijoita ja valmentajia urheilun parissa, tulokset heidän tekemisessään näkyvät muutaman kauden päästä, mutta urheilijalähtöinen ja pitkäjänteinen tekeminen näkyy varmasti ennemmin ja myöhemmin, kun kiire pelaajan kustannuksella unohdetaan kuten he ovat tehneet.

Kausi on vielä kesken ja matka jatkuu, liity mukaan ja seuraa tarinat loppuun.

Kissa Leijona

Nöyryys ja halu kasvaa lähtee jokaisesta itsestä.